Mielikuvituksen taikamaassa

Tunnelma Nuppujen kerhopaikalla alkaa ajoittain olla jo varsin talvinen.

Partiokerhossa olemme saaneet nauttia mahtavien kerholaisten rikkaasta mielikuvituksesta, sekä luovista ja kekseliäistä leikeistä joka viikko. Retkiköydessä kuljettaessa on hyvin aikaa kertoa juttuja ja hassutella tarinoilla. Lasten ihailtavan luovuuden innoittamana onkin kerhossa ollut loppusyksyn ajan yhtenä teemana lasten sadutus ja rohkaiseminen itsensä ilmaisuun tarinan keinoin. Samalla on harjoiteltu kaverin kunnioittamista hiljentymällä kuuntelemaan kunkin tarinaa vuorollaan. 

Sadututus on hauska ja helposti tilanteeseen kuin tilanteeseen sopivaksi muokattava menetelmä. Sadutuksessa lapsi saa äänensä kuuluviin, se tukee lapsen osallisuuden tunnetta ja luovaa ilmaisua. Saduttaa kannattaa myös kotona, se on mainio tapa olla lapselle läsnä ja antaa mahdollisuudeen käsitellä mielessä pyöriviä asioita, tai ihan vaan hassutella yhdessä.

Sadutus helppoa, eikä siihen tarvita juuri välineitäkään. Lapselle voi sanoa: Kerro minulle tarina tai juttu! Tärkeintä on, että aidosti kuuntelee. Tarinan voi kirjata ylös ja tarkistaa yhdessä, siihen liittyen voi piirtää kuvankin. Tarinaa ei ole tarkoitus millään lailla arvioda, se on hyvä sellaisenaan. Vaikka yhden lauseen mittaisena tai aivan päättömänä sanasotkuna.

Sä voisit olla mun äiti. Vai oisko näillä äitiä?

Tää ois näiden yhteinen koti! Nii ja tää sammuttais tulipaloa tässä.

Partiokerhossa olemme tehneet ohjattuja sadutus-harjoituksia lasten itse ottamien luontokuvien ja Fiilis-nallen avustuksella. Lapset ovat vuorollaan saaneet kertoa tarinaa tai mitä ikinä ovat halunnetkaan liittyen omaan luontokuvaansa ja Fiilis-nallen eri tunnetiloihin. Tuotokset on kirjoitettu ylös ja ääneen lukemalla tarkastettu, että ne tulivat varmasti oikein kirjattua.

Lapset toki tuottavat tarinaa usein ihan ilman kehotustakin. Meistä on hauska heittäytyä mukaan kerholaisten hauskoihin mielikuvitusjuttuihin ja kysellä niistä lisää. Kerhossa on syyskauden aikana seikkailut lasten mahtavan mielikuvituksen tuotoksina muun muassa yötä myöten työssä viihtyvä palomies Markku ja juhlia rakastava prinsessa, jonka hoviin kuuluu vaihteleva määrä kaikenlaisia ystäviä ja apureita. Niin, ja sitten tietysti muuan poliisi ja merenneito Ariel ystävineen. Nupuista yksi on viettänyt ahkerasti sytymäpäiväänsä jo viikkojen ajan, välillä kakkua leipoen ja toisinaan onnittelulaulua itselleen laulellen. Toki mielikuvitusjuttuja yhdessä höpötellessä on hyvä varmistaa aina välillä, että kyse ei suinkaan ole oikeista tapahtumista. Ettei yksi kerholaisista ihan oikeasti ole yöllä ollut paloasemalla päivystämässä, vaan ihan turvallisesti omassa sängyssään nukkumassa.

Nuput ja talven taikaa

Näettekö? Pöle heiluttaa pusikkoa! Vai onko se sittenkin tuuli?

Mielikuvituksen ja leikin voimalla myös kerhon käsinukesta Pölestä on tullut varsin elävä ja tärkeä osa Partiokerhon toimintaa. Pöle löytyy milloin mistäkin ja toimittaa lapsille erilaisia välineitä kerhopuuhissa käytettäväksi. Kun joku varuste on laukussa väärässä paikassa tai kokonaan unohtunut, on Pöle käynyt tietysti tekemässä jekkujaan ja mylläämmäässä laukkuja yön aikana. Pöle on herkkä kaveri, sen avulla on välillä lähestytty kerholaisillekin tuttuja tunteita, kuten vaikka uusien ihmisten aiheuttamaa jännitystä.

Myös tämän viikon salijumpissa on otettu tarinat käyttöön. Tuttujen lämmittelyiden ja liikuntaleikkien lisäksi kerholaiset ovat päässeet muksujoogan merkeissä pienelle mielikuvitusmatkalle eläimiä katselemaan. Nuput tasapainottelivat joen yli vievän sillan päällä ja muuttuivat hetkeksi erilaisiksi eläimiksi. Mitenkähän hirvi voisi kulkea? Entäs miltä näyttää pöllön lento?

Nuput liikkeellä jumppapäivänä

Havuja odotti myös jännittävä matka Korkeasaaren eläintarhaan, jonne matkustettiin ensin Käpylästä bussilla ja lautalla. Jää ja pakkanen oli rikkonut lautan moottorit, mutta kaikeksi onneksi jostain löytyi melat, niiden avulla matka taas jatkui. Muistakaa meloa eri puolilta, ettei mennä ympyrää! Korkeasaaressa kokeiltiin olla syksyisessä merituulessa huojuvia puita ja tavattiin myös monen monta eläinkaveria. Paluumatka tehtiin tasapainotellen Mustikkamaan sillan kautta.

Havut lautalla, sillalla ja ilveksenä.

Ensi viikolla alkaa joulukuu ja sen myötä pääsemme tunnelmoimaan Joulun taikaa. Käpylinnan lähistöllä liikkuva Tuukka-tonttu onkin jo jonkin aikaa jättänyt kerholaisille merkkejä itsestään ja toimittipa tänään vielä reippaana Pääkaupunkiseudun Partiolaisten lahjoittamat adventtikalenterit meidän mahtaville kerholaisille.

Ensi viikkoon!

Satu