Taktiikkakerho Havut kokoontuu!

Tällä viikolla olemme muun toiminnan ohessa pohtineet Partiokerhon kahdelle kerhoryhmälle omia nimiä. Rohkaisimme kerholaisia ehdottamaan nimiä kerhoryhmilleen ja isompien ryhmästä heiteltiinkin heti ilmoille varsin kekseliäitä ehdotuksia. Ehdotuksia olivat muun muassa ”Prinsessat”, ”Paloauto”, ”Taktiikkakerho” ja ”Havu”. Yhteistuumin sovimme, että ryhmän nimeksi tulee Taktiikkakerho Havut, josta lyhempänä versiona voimme käyttää nimitysä ”Havut”. Pienempien ryhmästä ehdotuksia ei yrityksestä huolimatta ole vielä tullut ja jatkamme asian pohtimista ensi viikolla. Ehdotuksia otetaan vastaan!

Eväshetki, paras hetki. Samalla käynnissä aivotyöskentely kerhoryhmän nimen keksimiseksi.

Tämän viikon sateisena maantaiaamuna, uuden kerhoviikon ollessa taas aluillaan, Havujen ryhmässä oltiin varsin kiireettömällä tuulella. Matkaa kerhopaikalle tehtiin kuin hidastetussa filmissä, laahustaen, höpötellen ja pysähdellen. Askel vaikutti olevan normaalia painavampi pidemmän viikonlopun jäljiltä ja kuulumisiakin taisi olla erityisen paljon vaihdettavana. Hitaasti edetessä oli aikaa havainnoida teiden vierustoja ja matkan varrelta löytyikin pensaiden lehdiltä ja kiviaitojen koloista kaunis kotilo toisensa jälkeen, kaikkia haluttiin pysähtyä katselemaan. "Tuolla on yksi!" "Minäkin löysin!"

”Etana, etana näytä sarvet! Onko huomenna poutaa?” Yhä uudestaan ja uudestaan. Toiset näyttivät ja toiset eivät. Osalla oli kuori ja osalla ei, toiset olivat pienempiä ja toiset suurempia, kaikki yhtä ihmeellisiä. Kerholaiset malttoivat ihailla kotiloita ja muita löytöjä hiljaa jutellen, toisilleen tilaa antaen. Viimein kun päästiin perille kerhopaikkaan kymmenien pysähdysten jälkeen olikin jo aika pystyttää laavu ja syödä eväitä sen suojissa. Eväshetken jälkeen oli taas jo pian aika aloittaa paluumatka, ja niin siirtyivät muut suunnitelmat odottamaan seuraavaa kerhokertaa.

Luonnosta on löydetty tällä viikolla taas monenlaista ihmeteltävää..Ei, mutta hetkinen! Mistä Pöle tuonne oksalle lennähti?

Aina toimittaessa pienten lasten kanssa ja erityisesti Partiokerhossa, jossa kerhotoimintaa järjestetään ulkoilmassa ja vaihtelevissa ympäristöissä, suunnitelmiin tulee väkisinkin muutoksia. Pienessä ryhmässä ilman tarkkaa aikataulutusta on kuitenkin useimmiten mahdollista toimia lapsia havainnoiden ja tehdä ratkaisuja tilanteen mukaan. Haluamme toteuttaa kerhotoimintaa Partiokerhossa kiireettömässä ilmapiirissä ja lasten tahdilla. Näin järjestyy aina aikaa ihmetellä yhdessä kerholaisten tekemiä havaintoja ja kuunnella vaikka jonkun itse keksimä laulu. Tämänkaltaiset pienet hetket ja havainnot voivat olla hyvinkin arvokkaita. Kerholaiset saavat itse olla luomassa sisältöä kerhopäiviin, tulevat kuulluiksi ja oppivat kunnioittamaan itseään ja kerhokavereitaan osana ryhmää.

Tällä viikolla on kerhoissa saatu toki toteutettua myös hieman suunnitellumpaa toimintaa. Molemmissa ryhmissä on pysähdytty tutkimaan luonnon värejä. Syksyinen luonto luokin mainiot puitteet värien ihmettelylle ja tutkimiselle. Osalla kerholaisista ovat värit jo ennestään hyvin hallussa, mutta niiden etsiminen syksyisestä metsästä taisi olla kaikille uusi kokemus. Tarkkasilmäiset kerholaiset etsivät innokkasti kerhopaikoilta materiaalia värikorteista muodostettuihin ”väripiireihin”. Kaikenlaiset ja väriset löydökset aseteltiin värikorttien päälle yhdessä ihmeteltäviksi. Sininen väri aiheutti kummassakin ryhmässä hieman päänvaivaa, mutta lopulta viimeisenkin kortin päälle löytyi sinnikkään etsimisen tuloksena jotakin.

Tiistaina värejä tutkimassa. Löytyipäs siihen siniseen korttiin metsästä vielä yksi näin pitkälle syksyyn sinnitellyt mustikka.

Väriteema on ollut esillä kerhoissa koko viikon. Se oli huomoitu myös osana torstain ja perjantain ohjattua salijumppaa. Jumppaan kuului jo tutuksi tulleet alkulämmittelyt, ohjattuja pallonkäsittelyharjoituksia, Väri-leikkiä ja lopuksi vielä ennen rentoutumista vapaampaa jumppaamista erilaisilla liikuntavälineillä, kuten puolapuilla ja kengurupalloilla.

Havut etsimässä värejä luonnosta ja  tutustumassa uuteen ympäristöön.

Meistä isoista ei kukaan muista,

miltä tuntuu katsoa muurahaista, 

laskea leppäkertun pyöreitä pisteitä. 

Onkia tuntikaupalla ja heitelllä kiviä. 

Särkeä veden kalvo, 

renkaat liikettä täynnä. 

Lompsottaa ilman paitaa 

isot kengät väärissä jaloissa 

ja lakki päässä. 

Meistä isoista ei kukaan muista... 

-Eeva Kontiokari- 

  

Tämän runon myötä toivon teille kaikille rentouttavaa viikonloppua ja malttia pysähtyä lasten kanssa tutkimaan Suomen kaunista syksyä ja maailman pieniä ihmeitä!

Satu