Käpylässä on oma maailmansa. Kun muut juoksevat aamuisin bussiin, ratikkaan tai metroon, pyöräilevät tai nousevat auton kyytiin, me tallustelemme rauhassa eteenpäin ja katsomme ympärillemme.
Melkein jokaisella kerralla näemme Partiokerhossa eläimiä, jos puun oksilla ei hyppää orava, tai lintu laula piilosilla, tapaamme aivan varmasti matkalla metsään kissan tai koiran.
Viime viikolla pohdimme tuttuun tapaan vallitsevaa säätä ja ylös taivaalle katsoessa satuin huomaamaan erään talon yläkerran ikkunassa koiraparin jotka katselivat uteliaana Käpylän kaduille. Tämän viikon maanantaina paistoi aurinko ja tallustelimme eteenpäin hyvillä mielin, kun samaisen talon ikkunasta kurkisti yksi koira, joka oli haistelemassa aamuista säätä. Pian ikkunaan tuli hänen ystävänsä ja jäimme hetkeksi katselemaan toisia. Koirat päättivät pysyä sisällä ja jatkoimme matkaa kohti Päiväkoti Käpylinnaa, missä osallistuimme talon yhteiseen lauluhetkeen.
 |
| Kaksin aina kaunihimpi! |
Lauluhetkessä oli teemana numerot ja värit. Partiokerhossakin tuttu laulu viisi pientä ankkaa raikasi kauniisti salissa ja Havut lauloivat hienosti myös väreistä kertovia lauluja. Olemme Havujen kanssa muutaman viikon riimitellyt ja hassutelleet sanojen kanssa ja lorumme on tässä vaiheessa:
Me ollaan taktiikkakerho Havut kerrotaan teille parhaat sadut laita reppu selkään mennään kyllä sä jaksat älä pelkää Lennellään niinku sudenkorento oon prinsessa sulle kerronko Me tunnetaan metsät ja puut eväistä nautitaan ku herkkusuut Linnut laulaa paleleeko varpaita kalisuttaako pakkanen hampaita Meidän tukikohtana on Kimmon puisto jätetään sinne aina kaunis muisto Partiokerho on siisti juttu on meille Käpylän metsä tuttu
 |
| Auringossa kelpaa puhallella saippuakuplia |
Lorumme saa yhtä varmasti jatkoa niinkuin lumi sulaa ja kiikut palaavat Kimmon puistoon. Nupuille riitti hienosti tekemistä kiikkujen talvilomasta huolimatta torstaina. Hiekkalaatikolla rakennettiin vuorta ja nurmikolla potkittiin vähän palloa ja leikittiin hippaa. Kohta Nuput voivat leikkiä jo yhdessä piilosta, niinkuin Havut keskiviikkona Päiväkoti Käpylinnan pihalla. Lapset laskivat kymmeneen ja muut menivät piiloon. Havujen ryhmähenki taitaa olla niin tiivis, kun jokainen lapsi halusi aina samaan piiloon. Onneksi sopu sijaa antaa ja leikki on aina vaan leikkiä.
 |
| Mikäs tuossa on? Metsässä lentokone! |
 |
| Nuput leikkimässä |
Lapset pääsivät myös kokeilemaan piiriä, missä mietittiin omia lempiasioita. Jokainen sai vuorotellen sanoa mistä pitää oikeen kovasti ja kaikki muutkin jotka pitivät samasta asiasta ottivat askeleen eteenpäin.
Meille on muodostunut vakioksi kysyä lapsilta mitä he syövät aamupalaksi. Kolme suosituinta ovat kaurapuuro, leipä ja marjat. Olen itsekkin aikamoinen mustikkasuu ja sainkin tälläviikolla lapsilta lahjaksi suuria hiekkakakkuja joiden päälle oli laitettu tuoreita mustikoita ja mansikoita. Kyllä nyt kelpaa!
Sanotaan, että suomessa puhutaan paljon säästä. Eikä ihme kun parin päivän sisään mennään plus kymmenestä asteesta miinus kymmeneen. Jos jotain positiivista, niin ainakin saamme juhlia kevään tuloa monta kertaa tänä keväänä ja hienosti ollaan talvi jo melkeen taputeltu. Ensi viikolla onkin ohjelmassa kevät pupujen askartelua ja tuttuja metsäretkiä. Ehkä näämme taas muutaman koiran, jotka ovat aina aamuisin kävelyllä Käpylän suojaisilla teillä.
|
Hyviä vointeja toivottaa
Sofia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti