Käpylän partiokerho

Partiokerho perustettiin syksyllä 2014. Tässä blogissa kirjoitamme kerhon toiminnasta Helsingin Käpylässä.

11.2.2016

Yhdessä olemme enemmän

Aikuinen näyttää lapselle mallia vuorovaikutustaidoissa, mutta lapset oppivat myös toisiltaan. Elämässä tulee tilanteita missä ihmiset ovat eri mieltä asioista. Näihin tilanteisiin pitää  pysähtyä, keskustella asioista ja luoda turvallinen ympäristö missä kaikki viihtyy.

Partiokerhossa on kaksi ryhmää, Nuput ja Havut. Halusimme tehdä yhden säännön, että jatkossakin kaikki menisi yhtä hienosti kun tähän asti. Sääntömme on yksinkertainen, partiokerhossa saa halailla, mutta ei saa töniä. Olisimme voineet luoda kymmenen eri sääntöä, mutta tämä mielestäni kiteyttää hyvin kaiken.

Mitä sääntö saa halata, mutta ei saa töniä pitää sitten sisällään? Kaikenlaista positiivista. Saa olla ystävällinen ja kiltti toiselle, mutta ei saa olla ilkeä tai kurja. Saa neuvotella, mutta ei saa uhkailla. Saa leikkiä, mutta ei saa pelotella. Ja mikä tärkeintä, saa ottaa kaikki mukaan, mutta ei saa syrjiä. Sääntöjen katoksi voisi kirjoittaa reilun pelin, missä jokaista tuetaan ja kannustetaan.

Yhdessä olemme enemmän.



Metsästä löytyi lunta, keppejä ja hyviä kaveruksia

Yhdessä on kivaa luoda ja ihmetellä omia taitoja

Aloitimme viikon keskustelemalla lasten kanssa ystävyydestä ja teimme kannustusringin, missä jokainen sai vuorotellen kiertää ringin kun muut kannustivat. Jotkut lapset innoistuivat kiertämään rinkiä kaksi kertaa! Miten mainiota oma-aloitteisuutta.

Nautimme metsästä ja keräsimme yhdessä keppejä kokoon, osa porukkaa lepäsi välillä puiden lomassa leikkien välissä. Jatkoimme viikkoa lukemalla ystävyydestä kertovia satuja ja lapset saivat kehua toisia vuorotellen sinä olet ihana koska... Sinulla on tulivillasukat! Laskiaistiistain kunniaksi herkuttelimme muhkeilla pullilla, tosin sateen vuoksi pulkkämäen korvasi hiekkalaatikkoleikit.


Partiokerhossa hassuttelujen lomassa opitaan myös keskittymään ja tekemään yhteistyötä

Sade on inspiroinut lapsia vesileikkeihin, eikä pisarat ole hidastaneet askelta. Olemme viihtyneet ulkona lätäköissä niin paljon, että kun lapset on haettu partiokerhosta kotiin on varmasti kantautunut muistona hiekkaa ja kuraa. Olemme keksineet yhdessä hassuja juttuja,  hassusateita, kuten prinsessasade, rakkaussade, puusade. Antaa sataa vaan!

Oma mieli on ollut jo niin keväässä, että talvea on ajatuksissa puskettu kauemmas tuulten mukana. Talvea taitaa kuitenkin olla vielä hetki jäljellä, ensi viikolla nautimme tutuista metsistä, keskitymme aistiteemassa hajuaistiin ja puhumme lisää ystävyydestä. Täytyy olla kiitollinen niin mukavasta työpaikasta missä loskan ja sateen keskellä katsoo hymyileviä kasvoja, saa jokapäivä kuunnella lintujen laulua ja ahmia raitista ilmaa.

Terkuin,
Sofia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti